Lastensuojelu

Kun meille syntyi keskoskaksoset vuonna 1998, saimme kunnalta kodinhoitoapua. Koska vauvat olivat ympäri vuorokauden hyvin hoidettavia enkä saanut nukuttua, päädyimme pian tilanteeseen jossa me vanhemmat emme enää pärjänneet ilman apua. Kotipalvelussa oltiin hyvin joustavia ja saimme konkreettista, juuri meille räätälöityä apua, joka auttoi jaksamaan.

Kotipalveluissa tapahtui noihin aikoihin merkittävä käänne kun lapsiperheiden tukemisesta alettiin siirtää yhä enemmän resursseja raskaampiin toimenpiteisiin, kuten sijaishuoltoon ja lasten- ja nuorisopsykiatriaan. Tämä kehitys on jatkunut ja näkyy suoraan huostaanottojen määrän kasvuna.

Perhetyö, kodinhoitoapu ja psykososiaalinen tuki eivät enää saaneet riittäviä resursseja. Kodinhoitajista luovuttiin ja tilalle tuli neuvoa ja ohjausta antavia perhetyöntekijöitä. Kun väsynyt vanhempi tarvitsisi hetken hengähdystauon, käytännön apua ja tekeviä käsiä, hän saakin terapeuttista näkökulmaa.

Lastensuojelun kenttä alkoi nähdä perheet yhä monimutkaisempina tapauksina ja niiden tukemiseen tarvittiin yhä enemmän eri alojen ammattilaisia, joista kukaan ei oikeasti tunne asiakastaan.

Etelä-Karjalan malli:

Etelä-Karjalassa on onnistuttu vähentämään huostaanottojen tarvetta panostamalla perhetyöhön ja matalan kynnyksen tukeen. Esimerkiksi Imatralla vuonna 2008 lisättiin perhetyöntekijöitä neuvoloihin, mikä johti merkittäviin säästöihin ja huostaanottojen vähentymiseen. Tämä osoittaa, että investoinnit varhaiseen tukeen voivat pitkällä aikavälillä vähentää raskaiden palveluiden tarvetta ja kustannuksia.

Nykyään tiedetään, että lastensuojelujärjestelmä on epäonnistunut, ja perheiden pitäisi saada tukea varhaisessa vaiheessa. Se on sekä taloudellisesti että inhimillisesti parempi ratkaisu. Etelä-Karjala on osoittanut, että muutos on mahdollinen- muiden hyvinvointialueiden ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen!